5 viikkoa?

Hyvää itsenäisyyspäivää sinne Suomen puolelle!

Nyt on siis semmoset viis viikkoa enää aikaa jäljellä täällä Japanin maalla ja aattelin tän "kunniaksi" kirjoitella ihan vaan tämmösen yleisen fiilispostauksen, kun ei täällä tämmöistä vielä olekaan.

Voisin listata asioita joita tulen varmasti kaipaamaan Japanista ja myös niitä, joita taas en. Mennään vaikka tämmöisellä +/- taktiikalla.

Mun hostperhe +

Suurin kiitos sille, etten halua kotiin kuuluu tottakai perheelle. Ei ois mun kohalle voinut parempaa perhettä osua, ihan oikeesti. Nää on kaikki niin ihania (ja hulluja). Koskaan ei oo tylsää! Tosin vähän nää Japanin kotielämän perusjutut jäänyt tässä talossa vähemmälle, mutta mitäs pienistä...

Ruoka +

Oon tykännyt lähes kaikesta, mitä mun naaman eteen on täällä tuotu. Vaikka en Suomessakaan mitenkään nirso ollut, niin tullut täällä kyllä totuttua vähän juttuun jos toiseenkin ja tuntuu, että pystyn varmaan nyt syömään ihan mitä vaan :-D Esimerkiksi lehmän kieli on yks mun uusista lemppareista. Ykköslemppari kuitenkin shabu shabu.
Vaikka rakastankin Japanin ruokaa, niin kyllä asia, jota ehkä Suomessa kaipaan eniten, on kuitenkin se ruoka. Oon jopa kirjoittanut listaa ruuista, mitä haluan syödä palattuani...

Ihmisten huolehtivaisuus/auttavaisuus +

Kaikki on auttavaisia ja ystävällisiä. Otetaan esimerkkinä yks koulupäivä, kun mun lounasboksi ei auennut oikeesti millään. Ensiksi varmaan puolet luokan ihmisistä yritti ihan hulluna avata sitä, sitten mentiin Asukan kanssa mm. kastelemaan sitä kuumalla vedellä ja lopulta Chiharu ja pari muuta tuli mun kanssa sanomaan siitä meidän toiselle luokanalvojalle, joka lämmitti sitä mikrossa ja saatiin kun saatiinkin se avattua!

Yhteishenkisyys +

Etenkin koulussa. Täällä on semmonen systeemi, että on se yksi luokka, mutta se vaihtuu joka vuosi. Tälleen kaikilla on tyyliin kaikilta luokilta kavereita ja vielä sen päälle klubeista, joten oikeestaan kaikki on kaikkien kavereita. Ja sitten on vielä nää urheilufestivaalit sun muut, joissa kilpaillaan luokittain niin sekin lisää yhteishenkeä entisestään.

Kaiken kätevyys +

Esimerkiksi konbinit eli convenience storet eli lähikaupat, joita on parhaimmillaan kilsan välein jopa täällä ei niin kaupunkiseudulla, jossa asun. Ne on auki 24/7 ja sen päälle jokasessa on vielä ilmaset vessat (tosin en ole kertaakaan nähnyt täällä maksullisia vessoja). Sitten on myös sadan yenin kaupat, joista saa meilkein mitä vaan meikeistä työkaluihin sillä 70 sentillä.

Televisio +

Japanin teevee on vaan jotain niin parasta! Kaikki variety-ohjelmat yms. voittaa Suomen 100-0. Mun perheessä on telkku päällä suunnilleen 24/7, joten sitä tulee katottua enemmän kuin paljon.

Koulu +/-

Koulu on tottakai ehkä jopa suurin osa vaihtovuotta. Mun koulu on mahtava, ei siinä mitään ja siks toi plussa, mutta tää Japanin koulujärjestelmä ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Tuntuu, että kaikki opetellaan vaan ulkoa. Kokeetkin täynnä vaan semmosia täyttö/valitse oikea vaihtoehto-tehtäviä. Vähän aikaa sitten oli joku matikan pistari ja edellisellä tunnilla oli jaettu se paperi jo etukäteen ja tottakai kaikki sitten vaan pänttäsi sitä ulkoa. Ei mitään järkeä ainakaan mun mielestä :-D
Ja tottakai plussaa on se, ettei mun tarvii oikeesti opiskella mitään ja koeviikot jotain niin ihanaa, kun 9-12 ja saan olla rauhassa semmoisessa pienessä huoneessa. Tosin se on kyllä tylsääkin ja tunneillakin nykyään vaikea olla nukkumatta, kun ei ole mitään japaninopiskelumateriaalia.

Just näin

Koulupuku +/-

Välillä ärsyttää, välillä ei, Onhan se nyt ihanaa, kun ei tarvitse pähkäillä mitä joka päivä pukisi, mutta sitten taas se on tosi tylsää, kun joka päivä se sama. Me saadaan kyllä onneksi käyttää sukkiksia, kaulahuiveja ja huppareita/collegepaitoja koulupuvun takin/neuleen alla niin ei näin talvella jäädy. Saadaan myös käyttää hiuksissa minkälaisia ponnareita ym. haluaa.

Ulkonäköpainotteisuus -

Tai no enemmänkin tää laihdutusinto mikä kaikilla on täällä. Marinakin merkkaa joka päivä jääkaapin oven kalenteriin painonsa, kun on dieetillä. Jestäs sentään. Yks kaveri koulussa painaa 38 kiloa ja yks luokkalainen varmaan sitä samaa luokkaa ja puhuu kuinka pitäisi laihtua jnejne... Onhan se hyvä jos pitää kroppansa hyvässä kunnossa, mutta meneehän toi jo reilusti yli.

Japanin "leipä" -

Japanin "leipä" ois Suomessa selkeesti pullaa. Aluksi teki oikeesti pahaa yrittää syödä esim. aamupalalla semmosta niin valkosta paahtoleipää ettei mitään rajaa. Paahdettua sekin meni ja nykyään menee ihan raakanakin, vaikka harvoin enää onneksi joutunut syömään. Kaikkeen sitä vaan tottuu. Mutta oi että mitä nytkin antaisin kunnon ruisleivästä ja voista ja juustosta! (Äiti ja iskä, kaapissa on siis parempi olla ruisleipää, kun mä palaan!! :-D) 

Noi tummemmat palat on tumminta mitä mä täällä oon nähnyt...

Kaksinaamaisuus -

Esimerkkinä yks tanssiklubin kaveri, joka aina haukkuu yhtä toista tanssiklubilaista minkä kerkee, kun tää ei ole paikalla ja sitten kun on niin ollaan kun parhaita kavereita suunnilleen. Onhan tätä samaa Suomessakin tottakai, mutta tuntuu, että täällä paljon enemmän. Muutenkin ihmiset paljon lapsellisempia kuin Suomessa.

~ ~ ~

Palaaminen Suomeen tulee olemaan mulle niin paljon vaikeempaa, kun tänne tulo. Mulla ei itse asiassa ollut minkäänlaista koti-ikävää tai kulttuurishokkia ekoina kuukausina. Tässä lähiaikoina tosin on ollut joskus useampiakin päiviä putkeen semmoinen fiilis, että haluaisi vaan suunnilleen juosta lentokoneeseen ja lentää kotiin. Mutta esimerkiksi just nyt on taas ollut semmoinen fiilis, että vois pysyä täällä pidempäänkin. Ei sitä enää itekään tiedä mitä haluaa. 

Tuntuu vaan niin oudolta ajatella, että palattuani mä en todennäköisesti tule enää ikinä näkemään näitä ihmisiä, joita mä nään täällä nyt päivittäin. Pelottaa myös, kun joutuu taas periaatteessa aloittamaan elämän siellä Suomenkin puolella alusta, kun koulussakin vuoden myöhässä kavereista ja silleen. No kai mä selviän!

Törmäsin tähän kuvaan jo vaihdon alkupuolella ja iski kyllä syvälle.

Nyt ei tule mieleen muuta, mutta kattoo lisäilenkö tähän postaukseen vielä jotain jos myöhemmin pompahtaa mieleen. Voitte myös kysyä jos on jotain erityistä mielessä!

BIGBANG @Nagoya Dome

Tää kuu on ollut muuten vaan koulua ja nukkumista (oon kokoajan ihan hirveen väsynyt, oiskohan se syys/talvimasennus iskenyt), lukuunottamatta 15. ja 16. päivän BIGBANG keikkoja! Näiden viiden herran näkemistä olinkin odottanut kuin kuuta nousevaa jo nelisen vuotta ja kyllä palkitsi ja ylitti kaikki odotukset. Aluksi mun oli tarkoitus mennä vain toisen päivän konserttiin, mutta päädyin hankkimaan lipun ekaankin konserttiin twitterin kautta. Olipahan kokemus sekin, ja onneksi positiivinen sellainen!

Tää kuva on tokalta päivältä. Otin kun saavuin keikkapaikalle.

Ekana päivänä Domelle saavuttuani ostin ekana noita goodseja (Mitä ne on suomeks? En tiiä mut tajuutte varmaan :-D) ja sitten kiertelin siinä vieressä olevassa ostoskeskuksessa odotellen sitä henkilöä, Chikaa, jolta ostin sen lipun.

Siinä ostokset eli pyyhe, paita ja G-Dragon-silmämaski haha

Kahden aikaan tavattiin ja sain lippuni. Chika sitten kysyi, että haluanko olla sen ja sen kaverin Ayanan seurassa ja aattelin että miksipäs ei. Ne oli molemmat jotain reilu kolmekymppisiä, mutta ei kyllä vaikuttaneet yhtään siltä ja oli hauskaa!

Sain Ayanalta suklaata söpössä pussissa

Meillä kaikilla oli eri versiot tosta valotikusta :-D

Meidän paikat oli viidennessä rivissä "stand" alueella (eli vähän kuin Suomessa ei-permanto ((en tiiä sille parempaa nimeä? Istumakatsomo? Toimii suomi taas...)), täällä vaan on siellä permannollakin tuolit) ja yks niistä lisälavoista oli ehkä parinkymmenen, jos senkään, metrin päässä 8-) Kaikki muut paitsi Taeyang tulikin ihan siihen loppuun asti, joten näinpäs ne tooosi läheltä!

Tämmönen oli lava! Otettu mun sunnuntain paikalta.

Joo eli sunnuntaina olinkin sitten 45. rivissä, mutta itseasiassa tykkäsin siitä paikasta enemmän, koska näki kokonaisuuden paljon paremmin. Ja G-Dragon tuli eniten tohon lähimmälle lisälavalle! Ja mun oikeella puolella kolmella paikalla ei ollut ketään, joten oli mukavan tilavaakin.

Konsertit lähti käyntiin iKONin eli uuden BIGBANGin kanssa samasta levy-yhtiöstä tulevan poikaryhmän lämppäämänä. Kaikki oli sulosia ja puhui japaniakin ihan kivasti hehe. Tässä niiden sunnuntain esitys, Sinosijak.

iKON lauantaina. Toi keskimmäinen eli Bobby on mun lemppari ja se oli niin sulonen ja energinen ettei mitään rajaa *u*

Itse BIGBANG oli tottakai sanoinkuvailemattoman mahtava! Hauskin esitys oli ehdottomasti tää Love Song. Niin urpoja kaikki. Ne oli siis siinä lavan keskellä semmosessa häkissä :-D

Kaikki oli niin komeina hehe

Sunnuntain keikan puheosuudet oli kyllä oikeesti hauskoja :-D Seungri laulo jotain japanilaista laulua ja laitto kaikki muutkin laulamaan sitä. G-Dragon oli kyllä liian ujo laulamaan...

On se G-Dragon vaan ihana ;u; ♥ 

Sekä lauantain, että sunnuntain keikoilla oli puhehetki, jossa oli vain Taeyang, Daesung ja Seungri, koska G-Dragon ja T.O.P valmistautui duoonsa. Kolmikko sitten huudatti yleisön osia ja valkkasi äänekkäimmän ja meni sen osan lisälavalle. Sieltä ne sitten valkkasi vielä jokainen yhden oman fanin ja kysyi niiltä, mistä ne tykkää niistä eniten. Sunnuntaina Seungri valkkasi fanin, jolla oli seuraavana päivänä synttärit, joten se lauloi sitten sille synttärilaulun. Ekana se oli kyllä silleen, että lauletaanpas kaikki, mutta Daesung oli vaan, että "Se haluu kuulla sun äänes, eikö sulla oo yhtään tyylitajua" XD Ja kun se tossa vetää tommosta vibratoa, niin Daesung ja Taeyang kiusas sitä siitä vähän välii loppukeikan lopettaen lauseensa silleen XD

Sunnuntain encoressa Seungri toimi DJ:nä ja kaikki jäsenet esitti pätkät soolobiiseistään. Lauantaina vähän petyin, kun ei sooloja ollut, joten olin enemmän kuin iloinen, että sunnuntaina olikin! Ennen encorea Seungri oli niin sulonen, kun se sanoi, että se on niin onnellinen, että se saa vielä nähdä sen faneja (se oli siis tossa vähän aikaa sitten autokolarissa ja sairaalassa tovin, muttei onneksi ollut kovin vakavaa) ja että meidän kaikkien pitäisi laittaa toi konsertti taskuun ja kun on vaikeeta niin ottaa se sieltä ja olla ilosia ♥ :'-) 

On ne kaikki vaan ihania ;u; ♥

Tuolla keikoillahan ei oikeasti saisi kuvata, mutta jotkut kuitenkin kuvanneet... Mitkään kuvat ja videot ei siis ole mun ottamia!

Oon enemmän kuin tyytyväinen, että menin molempina päivinä, koska noi oli todellakin yhet mun elämän parhaista päivistä! Ja en tiiä koska on mahdollista mennä uudestaan, jos koskaan.

Viimesen kuukauden ajan häppeningit

Syyskuun 29. päivä oli meillä bunkasain takia vapaata. Lähdettiin sitten Kokoron, Akanen ja Yumin kanssa Nagashima Spa Landin huvipuistoon viettämään päivä! Nagoyasta mentiin kohteeseen bussilla. Matka kesti suunnilleen 45 minuuttia ja perillä asti oltiin vähän yhdeksän jälkeen.

Bussia oottelemassa

Paikka aukesi puoli kymmeneltä, joten odoteltiin siinä sitten lipunmyynnin avautumista. Siinä vastaan tulikin pieni pettymys, kun huomattiin ilmoitus, että ton paikan kuuluisin laite, eli Steel Dragon ei ollut koko päivänä käytössä jonkun tarkistushomman takia. Odotettiin kaikki sitä eniten :-/ Mutta oli muutkin laitteet huikeita! Varsinkin kun Suomen Lintsi tullut melkein vuosittain käytyä läpi, niin melkein mikä vaan sen voittaa hah. Lemppariksi nousi ehkä Freefall niminen kapistus tai sitten tää kaveri.

Ruokaa ja jäiset ananakset ♥

Eka laite, johon mentiin oli tää superpitkä vuoristorata, vähän kuin Lintsin puuvuoristorata, mutta parempi. Ja yhessä kohtaa rataa oli kamera, joka otti kuvan ja se kaksi kertaa, kun käytiin tossa, niin molempien jälkeen käytiin tottakai nauramassa sitten niille kuville :-D Ostaa ei viitsitty, koska hinta oli korkea.

Maailmanpyörästä otettuja kuvia. Toi ihme lentokonelaite oli ihan hirvee, kun se meni silleen ihan kokonaan ympäri ja sattu niin pirusti kun yhessä vaiheessa se meni niiiin hitaasti ettei mitään rajaa...

Hauska juttu oli myös, kun aina laitteen lähdön yhteydessä ne työntekijät oli silleen "Itterasshai!" ja vilkutteli oikeen ilosina hyvästit. Ja joillain oli jopa jotain käsinukkeja, joita ne sitten innokkaasti heilutteli :-D Ja hyvä kun muut oli ihan silleen, että "tänään on tosi vähän porukkaa et kävipäs tuuri!" vaikka tuolla oli silleen nyt just esimerkiksi Lintsin peruspäivän kaa saman verran ihmisii... Ja oli viel ihan erityinen vapaapäivä toi että juu. Onneksi pääsin kokemaan ton paikan tommosena "ruuhkattomana" päivänä!

Nagoyaan palattiin puoli seitsemän aikaan ja käytiin vielä aseman viereisessä ostoskeskuksessa ottamassa purikurat, kiertelemässä kaupoissa ja syömässä crepet.

Lokakuun 18. päivä vietettiin Kokoron kanssa Nagoyan Oosussa shoppailun merkeissä. Heti ekana mentiin semmoseen iiiisoon kpop-kauppaan! Siellä vierehtikin sitten reilu tunti. Tuli taas ostettua krääsää plus Big Bangin valotikku ♥ Keikka onkin jo kahden viikon päästä. Nyt oon valmis, vaikka en kyllä ehkä henkisesti heh. Muuten sitten vaan kierreltiin muissa kaupoissa ja syötiin herkkuja!

Tuolla paikassa, jossa syötiin noi bingsut (eli korealaiset jälkkärit), oli hauskat keinutuolit, joten innostuttiin vähän videoimaan :-D Ja 0:25 eteenpäin on viime perjantain vikalta tunnilta vähän matskua... Yks luokan poika oli saanut ton maskin tyttöystävältään synttärilahjaksi ja no... luokanvalvoja vähän leikki sillä. Tossa siis yks poika käskee "tekemään jotain" ja ope käskee kutsumaan nimellä ja sitten kutsuttua kääntää pään tolleen hah. Tossa näkyy kans vähän, että millainen luokkahuone meillä on.

Tosta shoppailureissusta sitten yhden viikon kuluttua sunnuntaina palasin vielä samoille seuduille yksin An Cafen uuden sinkun julkasutapahtumaan! Päädyin ostamaan tapahtuman ykkösosan vaatimat sinkut, eli jokaisen version. Eka osa alkoi sitten kello 13:30 ja numeroiden mukaan sai valkata istumapaikan siinä huoneessa. Olin aika vikoissa, joten aika taakse jouduin, mutta se huone nyt ei ollut mikään valtava, joten ei sillä väliä ollut onneksi.

Bändin paikalle saavuttua ensin ne esitteli itsensä ja sitten sai ottaa niistä kuvia 30 sekunnin ajan. Seuraavaksi oli semmoinen puhehetki, eli niiltä kysyttiin fanien kirjoittamia kysymyksiä. Juttuhetken jälkeen jäsenet meni hetkeksi pois ja huonetta alettiin järjestelemään kuvaussessiota varten.

Oottelin siinä sitten taas tovin, koska olin niitä viimeisimpiä numerojärkässä. Sai valita, halusiko yhden jäsenen kanssa kuvan, vai kaikkien ja valkkasin tottakai kaikki. Myös viereen istuvat jäsenet sai valkata ja valkkasin tottakai Mikun ja Kanonin ♥

Noh sitten menin siihen kuvanottamispaikalle ja Miku oli heti silleen "Oo, sä istuit tuolla" ja osotti sinne päin, missä istuin sen kysymyshomman aikana. Tottakai se myös kysyi, että mistä mä tulen ja kun kerroin, niin Kanon oli vaan et "Kiitos" XD Muistaa viel Suomee jee. Ja Teruki oli vaan et "Muumi" haha. Sanoin sitten, että tulkaapas vielä jooko Suomeen ja Miku oli, että tottakai tullaan. Tässä välissä näpsästiin se kuva ja sitten Miku vielä kysyi, että onko Tokiossa kuuma (en tajuu miks Tokiossa kun Nagoyassahan sitä oltiin haha tais olla vähän väsyny tai jotain...) ja olin vaan että juu. Taitaa muistaa vaan Suomen kylmyyden, kun tolleen kysyi :'-D Sitten pitikin jo mennä ja Kanon huikkasi vielä "Kiitos" XD Söpöliinit ♥

Apua Miku oli mussa niin kiinni, että melkein kuolin, Joo.