2014/04/26

Koulua, koulua ja vielä vähän koulua

Otsikko kertoo mitä mun elämässä on tapahtunut tän kahden viikon aikana. En edes ole jaksanut kirjoittaa päiväkirjaa paljoakaan, sillä joka päivä ollut vaan samaa: aamulla lähden kouluun puoli yhdeksän aikaan, oon koulussa ja kotona oon viiden ja seittemän välillä, riippuu onko tanssiklubia vai ei. Kotona vaan syön, katon telkkua ja nukun :D

Viime sunnuntaina pidettiin pienet takoyakibileet joihin tuli kaksi Marinan kaveria. Laitettiin randomisti aina pariin palleroon hirvee kasa wasabia ja sitten kun niitä siinä sekoiteltiin niin ei tiennyt kenen kohdalle osuu. Mä vältyin onneksi niiltä joka kerta, mut yhellä kerralla toinen Marinan kavereista sai ne molemmat haha. Sain kans tuona päivänä paketin Suomesta jipii ja sillä kesti vaan kolme päivää tulla! 

Muun muassa tämmöstä paljastui siitä paketista ♥

Torstaina koulussa oli kuntotesti, joka kesti koko päivän. Siihen sisältyi juoksua, pallon heittoa, vatsalihaksia, käsivoimien ja venyvyyden mittausta jne. Sää oli onneksi upea, aurinko paistoi taivaan täydeltä!

Makon ja Risan kanssa

Joku päivä junassa koulun jälkeen

Hostäiti antoi mulle parina päivänä koulun jälkeen ♥ ;u;

Vähän meikkiostoksia plus voitin noi Rilakkumat ufo catcherista wohoo! 

Hostäiti sanoi yks päivä, että kun palaan Suomeen mun matkalaukku on täynnä Rilakkumaa... mites nyt niin?

Eipä muuta tällä kertaa. Huomenna meen koululle, koska lupauduin "malliksi" johonkin lehteen :D Tulee varmaan olemaan ihan mielenkiintoista hehe. 

またね〜!

2014/04/12

Ensimmäinen kouluviikko

Koulu tosiaan alkoi tiistaina. Heräsin aamulla seitsemältä ja puin koulupuvun päälle. Tulihan siinä vähän epätodellinen olo. Kotoota lähdettiin varttia yli kahdeksan, sillä koululla piti olla puoli yhdeksältä ja kyllähän sitä autossa alkoi jo jännitys tuntua vatsanpohjassa.

Koulupuku takilla ja ilman

Koululla sitten ensin vaan istuttiin jossain huoneessa, minä, Robert ja meidän hostäidit. Meidän piti ostaa koulukirjoja ja mulla meni melkein 10,000 yeniä (= n.70€), Robertilla vielä vähän enemmän, sillä mä sain jotain Marinan vanhoja. Nyt mulla on sitten vino pino kirjoja, joista en tajuu hölkäsen pöläystä. Paitsi tietenkin enkusta, joka on semmosta meidän ala-aste tasoa... Halpoja noi kirjat on kuitenkin Suomeen verrattuna, paksukin kirja maksaa hädin tuskin kympin.

Hetken odottelun jälkeen mentiin pikaisesti esittelemään itsemme opettajien huoneeseen, jonka jälkeen jouduttiin taas odottelemaan, tällä kertaa melkein puolisen tuntia ja siinä välissä meidän hostäiditkin lähti. Puoli kymmeneltä alkoi liikkasalissa jonkinlainen koulunalkamisseremonia ja siellä sitten istuttiin pari tuntia koko muun koulun kanssa kovalla lattialla kuunnellen puheita, opettajien esittelyjä ja silleen. Ja sielläkin minä ja Robert esiteltiin itsemme. Onneksi kaikki esittäytymiset meni hyvin, sillä niitä mä eniten jännitin!

Seuraavaksi mut ohjattiin mun kotiluokkaan, rakennuksen toiseen kerrokseen luokkaan numero 203. Mun istumapaikka on suunnilleen luokan keskellä kolmannessa rivissä. Sitten alkoikin homeroom-tunti ja saatiin tän kuun lukkarit ja jotain muita lappusia.

Ruokatauolla yks tanssiklubilainen, Yuria, näytti mulle missä on koulun kahvila ja ostin juotavaa. Tän jälkeen yksi enkun ope kysyi, haluanko mennä katsomaan tanssiklubin esitystä ja tottakai halusin! Se vei mut ensin siinä klubissa olevien muiden kakkosluokkalaisten luo. Bongasin heti, että yhdellä niistä oli Big Bang-reppu ja se oli ihan innoissaan, kun mä sanoin, että tykkään kans Big Bangistä ja kpopista :D No joo, mut sit käveltiin suunnilleen koko kampuksen läpi ja se, mitä menin katsomaan olikin joku 1. luokka-asteen oppilaille suunnattu klubien esittelyjuttu. Oli kyllä aika kätevää, kun näinkin sitten siinä kaikki vaihtoehdot kerralla! Tanssiklubi oli vieläkin vahva ykkönen.

Puoli kolmen aikaan se päättyi ja lähdin kotiin niiden tanssiklubilaisten kanssa, sillä meillä on sama matka junalla siihen asti, kun mun pitää vaihtaa. Kokoro (eli se kpop-fani) oli niin sulonen, kun se katto mulle, että koska mun juna lähtee Fukista Kowaan ja kysyi, että pärjäänhän mä varmasti awws.

Yumin ja Kokoron kanssa 
Voi luoja ku jäädän tässä XD

Keskiviikosta alkaen oon joka päivä mennyt Marinan kanssa bussilla kouluun ja tullut takasin junalla tanssiklubilaisten/mun luokkalaisten kanssa. Koulupäivät on kestänyt 9-12:20, jonka jälkeen sai lähteä kotiin, jos halusi, mutta jäin keskiviikkona ja torstaina tanssiklubiin, joten olin kotona vasta neljän ja viiden välillä. Kotona oon vaan istunut ja katellut telkkua, kun oon ollut niin väsynyt.

Tanssiklubin tanssit on ollut kyllä aika hankalia, koska niin nopeita (esim. tää), mutta se johtuu siitä, että niiden kolmosluokkalaisten piti harjotella niitä esityksiää varten, joten toivottavasti siellä on jotain ees hiukan helpompaa tulevaisuudessa tai muuten mä en koko vuonna muuta teekään, kun harjottele niitä tansseja!

Keskiviikkona ennen enkun tuntia yks tyttö oli silleen "Eksä tullukaan Keniasta?" Voi luoja kun nauroin, näytänkö mä muka siltä XD Ja Yuria ja Kokoro kans ollut silleen, että "Onko siellä Filippiineillä sitä ja tätä" Mut joo ainaki フィンランド (Finrando) ja フィリピン (Firipin) kuulostaa ees jotenki samalta (vaikka en mä kyllä filippiiniläiseltäkään näytä).

Torstaina yhdellä välkällä kuusi mun luokan tyttöä tuli mun ympärille silleen "Nyt opettelet meiän nimet!" ja eka ne kirjoitti ne paperille siihen kohtaan, missä ne istui ja sitten käänsi sen paperin ja mun piti sanoa ne ja sitten vielä vaihto paikkoja. :D No mut muistin kaikki loppujen lopuksi ja perjantaina, kun pari niistä kysyi muistanko vielä niiden nimet ja kun muistin, ne oli ihan innoissaan. Muistan vieläkin, toi keino oli tehokas!

Perjantaina yhden aikaan oli myös Mochi Tsuki, jossa ykkösluokkalaiset tarjoili erilaisia mocheja, jotka jotkut koulun oppilaat oli tehneet. Söin kyllä vaan pari, koska olin just syönyt lounasta ja olin ihan täynnä, mutta oli hyvää! Siellä oli myös klubien musiikkiesityksiä ja tanssiesityskin. Yhden lauluesityksen aikana siinä eturivissä oli hirveä kasa kolmosluokkalaisia ja ne heitteli ensin jotain poikaa siinä ilmaan musiikin tahtiin ja sitten jotain vanhaa miesopettajaa!! XD Oli kyllä aikamoinen näky.

 Chiharun, Miyukin ja...jonkun kanssa XD
Chiharu ja Miyuki on mun luokalla.
Kokoro, Yumi, Yuria ja minäää 
Hehkeetä.

Mochi Tsukin jälkeen jäin koululle vaan hengaamaan Kokoron, Yurian ja parin muun tanssiklubilaisen kanssa, koska niillä oli jotkut keskustelut luokanvalvojiensa kanssa ja ne odotti, että ne alkaa. Seisottiin vaan sitten siinä käytävällä ja joku opettaja ja joku kolmosluokkalainen poika käveli siitä ohi ja Yuria oli sille opelle silleen "Puhu Viiville enkkua" ja se ope oli vaan silleen, että en mä osaa, mutta tää oli Australiassa, joten se osaa (se poika siis). No sitten ne muut laittoi sen kysymään multa kaikkea enkuksi, esim. että minkälaisista miehistä tykkään, onko mulla poikaystävää ja silleen... Suurimman osan kysymyksistä tajusin jo japaniksikin kylläkin hehe. Oli muuten tosi hämmentävää puhua enkkua, kun koko ajan yrittänyt vastata enkunkielisiinkin kysymyksiin täällä japaniksi.

Niin ja mun hiuksia on kyllä ihmetelty plus silmiä,  "korkeaa" nenää ja vaaleaa ihoa :D Vaikkakin kaikki on aluksi ollut silleen, että "Onko sulla permanentti?" ja kun oon sanonut, että ei niin sitten vasta ihmettely ja "Saako koskea?" kyseleminen onkin alkanut, mutta osasinhan mä siihen jo varautua ennen tänne tuloakin.

Lopuksi vielä mun koulusta yleisesti:
Koulun ulko-ovella aamulla tarkistetaan, onko hame hyvän pituinen ja rusetti kaulassa jne. Päivän kuluessa hame kuitenkin monella lyhenee ja rusetti katoaa haha.
Meikkiäkään ei saa olla, mutta oon kyllä nähnyt joillain.
Pitkiä kynsiäkin oon huomannut, joten ei kai täällä kovin tarkkoja niistä olla.
Niin ja piilolinssejäkin tosi moni käyttää. Tosin ruskeita, niin ei niillä ole muuta kuin se silmiä suurentava vaikutus.
Tunnit kestää 50 minuuttia, jonka jälkeen aina 10 minuutin tauko.
Tää viikko nyt oli tämmöstä tosi rentoa hömppää, ens viikolla alkaa jo päivät pitenemään (oi kun ootan innolla sitä, kun tulee olemaan 8-16 joka päivä ).
Opettajat on rentoja ja oppilaat mukavia. Paitsi ai niin, ainahan kaikki täällä Japanissa on mukavia...

Vähän mua kyllä ärsyttää, kun en osaa vielä kieltä tarpeeksi hyvin, että pystyisin esim. liittymään tosta noin vaan keskusteluun mukaan vaikka tajuankin puheenaiheen. Onneksi oon ollut täällä vasta nelisen viikkoa (hui apua kun aika menee muuten nopeesti) niin onhan tässä aikaa vielä rutkasti opiskella ja varsinkin nyt kun koulu alkoi ja tunneilla nyt en varsinkaan oikeen tajua mitään niin voi siinä raapustella Kumonia :D Ja voi herranjestas tajusin tänään, että kirsikkapuiden kukat on jo mennyttä ja mä en ees ehtinyt ottaa niistä kuvia!! :( No joskus toiste sitten ehkä...

Taas vierähti useampi tunti tätä kirjoittaen, on tää bloggaus rankkaa... Nyt haluun vaan nukkumaan, toivottavasti tässä postauksessa on ees jotain järkeä.

おやすみ! (¦3[▓▓]

2014/04/07

Vaikka ja mitä

Maanantaina 31. päivä käytiin tosiaan Marinan kanssa Nagoyassa shoppailemassa! Lähdettiin puoli kymmenen aikaan kohti juna-asemaa ja junamatka kesti puolisen tuntia. Sen jälkeen mentiin vielä lyhyt matka metrolla. Ensin käytiin läpi semmonen ostoskatu ja sitten käytiin ainakin kolmessa eri ostoskeskuksessa!



Ekat purikurat

Eroja Suomeen oli, että kengät pitää jättää pukukopin ulkopuolelle ja vaatteisiin (niin kun kaikkeen muuhunkin) lisätään vero vasta kassalla, eli ne hintalappujen hinnat ei ihan vastaa sitä oikeaa hintaa. Myyjät on myös tosi avuliaita. Parissa liikkeessä ne jopa kantoi sen ostoksen siitä kassalta liikkeen uloskäynnille ja siinä sitten kumarteli ja kiitteli minkä kerkes! Ja kans sovittamisen jälkeen myyjä vei ne vaatteet takaisin paikoilleen, joita ei ostanut.




Tokat purikurat! Ostettiin Marinan kanssa samanlaiset kengät (۶•̀ᴗ́ 

Kaiken kävelyn jälkeen jalat huusi kyllä hoosiannaa (varsinkin koska siinä puolessa välissä vaihdoin noihin korkkareihin, jotka ostin) ja oli ihanaa päästä kotiin ja ofuroon


Ja ostoksia! Noista muut paitsi noi Shimamurasta ostetut jutut ostin Nagoyasta. Toi nahkatakki oli ihan superlöytö, koska se oli puolet alessa, joten makso alle 20€!!

Seuraavana päivänä menin katsomaan Marinan koulunalkamisseremoniaa tai jotain semmosta. Lähdettiin jo yhdeksän aikaan kohti koulua ja ensin kuunneltiin siellä jotain tylsiä, pitkiä puheita. Sitten onneksi jotkut oppilaat esitti semmoisen upeen japanilaisen tanssin, niin virkistyi siinä vähäsen. Me itseasiassa tanssittiin siitä pieni osa myös YFU:n Farewell Party:ssä!

Tätä edellisellä viikolla Yuuyu ja Marina pisti mut valitsemaan parhaan näkösen pojan Marinan vuosiluokalta jostain sen koulukuvakirjasta ja päädyin tähän yhteen Kazumiin. No tietenkin sekin oli siellä ja Yuuyu raahas mut sen luo ja sanoi suunnilleen, että "Täs on Viivi ja se tykkää susta!" Olin ihan et eeeeihh. Ja sitten Kazumin äitikin oli siinä ja Yuuyu sanoi sille, että oon vaihto-oppilas ja mun mielestä sen poika on komee ja se oli vaan, että ''Eikä! Oi kiitos kiitos.'' Heheh. Hävetti kyl vähäsen...

Myöhemmin käytiin taas mun tulevan koulun puolella (joka on siis ihan sen yliopiston vieressä) ja näin taas mun luokanvalvojaa ja pari muutakin opettajaa. Sen jälkeen alettiin poistua koululta syömään lounasta. Siinä matkalla joku tyttö tuli kysymään, tykkäänkö GD:stä (kun mulla oli se mun one of a kind- kassi) ja oli ihan innoissaan, kun sanoin, että joo ja näytti mulle sen puhelimen taustakuvaa, jossa oli Big Bang. Haha kuinka random!

Marinan ystävän Mana-chanin ja Marinan kanssa

 Tuo mies on se mun tuleva luokanvalvoja!

((keskimmäinen ylhäällä on Kazumi))

Otettiin kuvia jossain kukkapellolla ruuan jälkeen :---D


Illalla käytiin vielä Moen kanssa lenkillä

Seuraavat pari päivää olin kotona melkein koko päivät yksin, kun kaikki muut oli töissä/koulussa. Katoin vaan telkkua ja opiskelin Japania. Ja söin.

Lauantaina Marina näytti mulle, miten mä meen junalla kouluun. Lähdettiin kymmenen aikaan juna-asemalle. Matkan aikana täytyy tehdä yksi vaihto, mut se on onneks ihan yksinkertainen. Yhteensä matka kestää ehkä viitisentoista minuuttia plus kävely asemalle. Ihan kiva, että hiukan pidempi matka, kun Suomessa mulla on tosiaan se about kolme minuuttia bussilla, joka tuntuu välillä ihan turhalta. No joo, tuun varmaan sitä kyllä kaipaamaan, kun tota pidempää matkaa ravaa tarpeeksi...

Koululla Marina kävi ostamassa koulukirjoja ja kun päästiin takaisin kotiin, lähdettiin melkein heti Yuuyun kera syömään hampparit. Sitten käytiin jossain pienessä ostoskeskuksessa (niitä on täällä vaikka millä mitalla, sillä oon vaan yhden kerran käynyt samassa kahdesti ja ollaan käyty tosi monissa :---D). Käytiin myös ostamassa Mister Donutista donitseja aamupalaksi seuraavalle päivälle. Okei, ei nää japanilaiset leivätkään paljon kyllä pullasta eroa, että en kyllä ihmettele (nimim. ikävä ruisleipää </3). Kun palattiin ostoksilta autoon, Yuuyu anto mulle pikkusen muovipussin ja sanoi, että se on lahja. Pussin sisältä paljastui Rilakkuma kuulakärkikynä, lyijytäytekynä ja kumi Olin ihan et wooow ja en ees huomannu missään vaiheessa et se ois ostanu niitä!


Ostin just sillon kans ite ton penaalin, eihän Rilakkumaa voi koskaan olla liikaa...

Sunnuntaina puolen päivän aikoihin lähdettiin ajamaan kohti onsenia. Matka kesti ainakin pari tuntia, sillä ehdittiin siinä katsoa reilusti jopa yksi elokuva. Se onsen mihin mentiin, oli semmonen kylpylämäinen eikä oikea kuuma lähde. Se myös oli jossain ihan hevon kuusessa ja oli hassua, kun siinä matkan aikana paisto eka aurinko ihan kunnolla, sitten satoi vettä, oli pilvistä, satoi lunta(/räntää) ja sitten taas paistoi aurinko! Oli kans ihan huikeet maisemat. Vuoria, jotka oli täysin metsän peitossa, jokia ja tietenkin kirsikkapuita.

Lähdössä matkaan 

... ja onsenin jälkeen!

Sitten suunnattiin kohti joko Yuuyun tai otoosanin (=hostisän) isän asunnolle (mulla meni ohi kumman haha) ja mentiin yhdessä syömään semmoiseen liukuhihnasushipaikkaan. Oli todellakin parasta sushia, mitä tähän asti oon syönyt! Ennen tänne tuloa en ollut kovin suuri sushifani, mutta näköjään tää parin viikon pelkän japsuruuan syöminen on turruttanut mut nyt sillekin tai sitten vaan se, että onhan nää Japanin sushit nyt täysin eri luokkaa, kun Suomen :---D

Sushiiiii

Ihme kyllä, mulla ei vieläkään ole tullut minkäänlaista kulttuurishokkia. Johtuneeko siitä, että ollaan tehty hirveesti kaikkea eikä ees ole ollut aikaa ajatella Suomea ja mulla on ollut koko ajan tosi hauskaa. Ja mun perhe on aivan mahtava, ei parempaa vois oikeesti olla! Tosin saa nyt nähdä ilmaantuuko se shokki, kun huomenna alkaa koulu ja sen mukana se kunnon arki, mutta toivottavasti ei kovin pahasti ainakaan.