Nyt on siis semmoset viis viikkoa enää aikaa jäljellä täällä Japanin maalla ja aattelin tän "kunniaksi" kirjoitella ihan vaan tämmösen yleisen fiilispostauksen, kun ei täällä tämmöistä vielä olekaan.
Voisin listata asioita joita tulen varmasti kaipaamaan Japanista ja myös niitä, joita taas en. Mennään vaikka tämmöisellä +/- taktiikalla.
Mun hostperhe +
Suurin kiitos sille, etten halua kotiin kuuluu tottakai perheelle. Ei ois mun kohalle voinut parempaa perhettä osua, ihan oikeesti. Nää on kaikki niin ihania (ja hulluja). Koskaan ei oo tylsää! Tosin vähän nää Japanin kotielämän perusjutut jäänyt tässä talossa vähemmälle, mutta mitäs pienistä...
Ruoka +
Oon tykännyt lähes kaikesta, mitä mun naaman eteen on täällä tuotu. Vaikka en Suomessakaan mitenkään nirso ollut, niin tullut täällä kyllä totuttua vähän juttuun jos toiseenkin ja tuntuu, että pystyn varmaan nyt syömään ihan mitä vaan :-D Esimerkiksi lehmän kieli on yks mun uusista lemppareista. Ykköslemppari kuitenkin shabu shabu.
Vaikka rakastankin Japanin ruokaa, niin kyllä asia, jota ehkä Suomessa kaipaan eniten, on kuitenkin se ruoka. Oon jopa kirjoittanut listaa ruuista, mitä haluan syödä palattuani...
Ihmisten huolehtivaisuus/auttavaisuus +
Kaikki on auttavaisia ja ystävällisiä. Otetaan esimerkkinä yks koulupäivä, kun mun lounasboksi ei auennut oikeesti millään. Ensiksi varmaan puolet luokan ihmisistä yritti ihan hulluna avata sitä, sitten mentiin Asukan kanssa mm. kastelemaan sitä kuumalla vedellä ja lopulta Chiharu ja pari muuta tuli mun kanssa sanomaan siitä meidän toiselle luokanalvojalle, joka lämmitti sitä mikrossa ja saatiin kun saatiinkin se avattua!
Yhteishenkisyys +
Etenkin koulussa. Täällä on semmonen systeemi, että on se yksi luokka, mutta se vaihtuu joka vuosi. Tälleen kaikilla on tyyliin kaikilta luokilta kavereita ja vielä sen päälle klubeista, joten oikeestaan kaikki on kaikkien kavereita. Ja sitten on vielä nää urheilufestivaalit sun muut, joissa kilpaillaan luokittain niin sekin lisää yhteishenkeä entisestään.
Kaiken kätevyys +
Esimerkiksi konbinit eli convenience storet eli lähikaupat, joita on parhaimmillaan kilsan välein jopa täällä ei niin kaupunkiseudulla, jossa asun. Ne on auki 24/7 ja sen päälle jokasessa on vielä ilmaset vessat (tosin en ole kertaakaan nähnyt täällä maksullisia vessoja). Sitten on myös sadan yenin kaupat, joista saa meilkein mitä vaan meikeistä työkaluihin sillä 70 sentillä.
Televisio +
Japanin teevee on vaan jotain niin parasta! Kaikki variety-ohjelmat yms. voittaa Suomen 100-0. Mun perheessä on telkku päällä suunnilleen 24/7, joten sitä tulee katottua enemmän kuin paljon.
Koulu +/-
Koulu on tottakai ehkä jopa suurin osa vaihtovuotta. Mun koulu on mahtava, ei siinä mitään ja siks toi plussa, mutta tää Japanin koulujärjestelmä ei ole sieltä parhaimmasta päästä. Tuntuu, että kaikki opetellaan vaan ulkoa. Kokeetkin täynnä vaan semmosia täyttö/valitse oikea vaihtoehto-tehtäviä. Vähän aikaa sitten oli joku matikan pistari ja edellisellä tunnilla oli jaettu se paperi jo etukäteen ja tottakai kaikki sitten vaan pänttäsi sitä ulkoa. Ei mitään järkeä ainakaan mun mielestä :-D
Ja tottakai plussaa on se, ettei mun tarvii oikeesti opiskella mitään ja koeviikot jotain niin ihanaa, kun 9-12 ja saan olla rauhassa semmoisessa pienessä huoneessa. Tosin se on kyllä tylsääkin ja tunneillakin nykyään vaikea olla nukkumatta, kun ei ole mitään japaninopiskelumateriaalia.
Just näin
Koulupuku +/-
Välillä ärsyttää, välillä ei, Onhan se nyt ihanaa, kun ei tarvitse pähkäillä mitä joka päivä pukisi, mutta sitten taas se on tosi tylsää, kun joka päivä se sama. Me saadaan kyllä onneksi käyttää sukkiksia, kaulahuiveja ja huppareita/collegepaitoja koulupuvun takin/neuleen alla niin ei näin talvella jäädy. Saadaan myös käyttää hiuksissa minkälaisia ponnareita ym. haluaa.
Ulkonäköpainotteisuus -
Tai no enemmänkin tää laihdutusinto mikä kaikilla on täällä. Marinakin merkkaa joka päivä jääkaapin oven kalenteriin painonsa, kun on dieetillä. Jestäs sentään. Yks kaveri koulussa painaa 38 kiloa ja yks luokkalainen varmaan sitä samaa luokkaa ja puhuu kuinka pitäisi laihtua jnejne... Onhan se hyvä jos pitää kroppansa hyvässä kunnossa, mutta meneehän toi jo reilusti yli.
Japanin "leipä" -
Japanin "leipä" ois Suomessa selkeesti pullaa. Aluksi teki oikeesti pahaa yrittää syödä esim. aamupalalla semmosta niin valkosta paahtoleipää ettei mitään rajaa. Paahdettua sekin meni ja nykyään menee ihan raakanakin, vaikka harvoin enää onneksi joutunut syömään. Kaikkeen sitä vaan tottuu. Mutta oi että mitä nytkin antaisin kunnon ruisleivästä ja voista ja juustosta! (Äiti ja iskä, kaapissa on siis parempi olla ruisleipää, kun mä palaan!! :-D)
Noi tummemmat palat on tumminta mitä mä täällä oon nähnyt...
Kaksinaamaisuus -
Esimerkkinä yks tanssiklubin kaveri, joka aina haukkuu yhtä toista tanssiklubilaista minkä kerkee, kun tää ei ole paikalla ja sitten kun on niin ollaan kun parhaita kavereita suunnilleen. Onhan tätä samaa Suomessakin tottakai, mutta tuntuu, että täällä paljon enemmän. Muutenkin ihmiset paljon lapsellisempia kuin Suomessa.
~ ~ ~
Palaaminen Suomeen tulee olemaan mulle niin paljon vaikeempaa, kun tänne tulo. Mulla ei itse asiassa ollut minkäänlaista koti-ikävää tai kulttuurishokkia ekoina kuukausina. Tässä lähiaikoina tosin on ollut joskus useampiakin päiviä putkeen semmoinen fiilis, että haluaisi vaan suunnilleen juosta lentokoneeseen ja lentää kotiin. Mutta esimerkiksi just nyt on taas ollut semmoinen fiilis, että vois pysyä täällä pidempäänkin. Ei sitä enää itekään tiedä mitä haluaa.
Tuntuu vaan niin oudolta ajatella, että palattuani mä en todennäköisesti tule enää ikinä näkemään näitä ihmisiä, joita mä nään täällä nyt päivittäin. Pelottaa myös, kun joutuu taas periaatteessa aloittamaan elämän siellä Suomenkin puolella alusta, kun koulussakin vuoden myöhässä kavereista ja silleen. No kai mä selviän!
Törmäsin tähän kuvaan jo vaihdon alkupuolella ja iski kyllä syvälle.
Nyt ei tule mieleen muuta, mutta kattoo lisäilenkö tähän postaukseen vielä jotain jos myöhemmin pompahtaa mieleen. Voitte myös kysyä jos on jotain erityistä mielessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti